KENNEL Lumisuden

Pizza ja Kalle 2h ikäisenä

Moromoro 16.5.08

No vihdoinkin tuo emäntä ehtii toimia kirjurin minulle. Kalle on muuttanut uuteen kotiinsa jo kolme viikkoa sitten. Me kävimme siellä vappu vierailulla ja Kallekin on jo käynyt meillä vasta vierailulla, niin ja Kalle on sitten nykyään Keke tätä uutta nimeä me kaikki täällä yritämme opetella hän itse kyllä tuntui oppivan sen heti. Keken muutto sujui hienosti sillä olivathan hänen isoveljensä Nalle ja emäntänsä Nea meillä jo niin usein vierailleet, että he olivat jo täysin tuttuja pennulleni. Keke ja Nalle ovat jo tosi hyviä ystäviä he jopa nukkuvat päällekkäin ja onpa Nalle jo avannut sanallisen arkkunsakin toiselle koiralle joka oli vähän alkanut isottelemaan pikkuveli Kekelle, sillä täytyyhän pienempiä aina puolustaa. Keke oli aivan tohkeissan, kun hän tuli meille kylään viime viikonloppuna ja hän oli aivan intona Tähden perään…mitä minä en kyllä ymmärrä. Eli mitä iloa on leikkiä tuollaisen vasikan kokoisen valkoisen karvakasan kanssa, jonka yksi nuolaisu kastelee meidät pikku koira kirsusta hännänpäähän asti täysin läpimäriksi…yäk! Noh Kekellä ainakin oli hauskaa, niin ja kyllähän hän leikki meidänkin kanssa aivan kymppinä. Todella mukavaa, kun oma pentu asuu niin lähellä, että vierailut sujuvat puolin tai toisin n.15 min varoitusajalla. Kekellä elämä sujuu upeasti hänellä on ihanat omistajat ja tosi kiva isoveli. On ollut ilo luovuttaa hänet tällaisen perheenjäseneksi!

Nyt sitten on aika päättää nämä pentupulinat, koska pieni pentuni on jo niin paljon kasvanut, että häntä voi jo vähitellen alkaa kutsumaan nuoreksi koiraksi. Toivottavasti olet viihtynyt tarinoidemme parissa ja ehkäpä tuo emäntä alkaa seuraavaksi kirjoittamaan vaikka Pinkyn kasvukokemuksista tai jostain muusta sillä eihän tästä talosta nuo tapahtumat koskaan lopu… ainakaan jos vain muistaa välillä vilkuilla ympärilleen! Hei Hei! T. Pizza äiti ja kirjuri Päivi

Kalle alias KEKE, 7vkoa

Heips! 19.4.08

Tervehdys täältä ihanan keväisestä Espoosta. Voiko mikään olla hauskempaa, kuin juosta vapaana pitkin metsiä ja nurmikoita. Kalle on jo ihan ammattilainen tässä ulkoilu puuhassa. Hän kiljuu kurkku suorana ovella, kun ovi aukeaa, koska hän on vielä niin pieni ettei osaa kulkea niitä muutamaa porrasta, jotka oven edessä ovat, niin tarvitsee pitää meteliä, jotta emäntä ei varmasti unohda häntä sisälle. Kalle täytti perjantaina jo 7 viikkoa…hurja kuinka nopeasti aika onkaan kulunut eihän siitä ole, kuin hetki kun pentuni syntyi ja nyt alkaa muuttopäivä jo uhkaavasti lähestyä. Joni jo laskee kuinka monta yötä Kalle vielä meillä on ja taitaa tuo emäntäkin olla jo aika kauhuissaan, koska hän halailee ja silittelee pentuani aina vaan useammin ja pidempään. Se tuntuu olevan noille ihmisille aika iso juttu tuo pennun luovutuspäivä varsinkin, kun pentuja on vain yksi, sillä hänhän jo kuuluu talon ”kalustoon” ja kaikki hellivät ja pitävät häntä hyvänään ihan, niin kuin ketä tahansa meistä isoista ei kun aikuisista koirista. Onneksi Kallen uusi koti sijaitsee tosi lähellä meitä ja hänen tuleva emäntänsä Nea on  luvannut tulla käymään meillä usein ja onhan se Kallellekin aivan upeaa, että pääsee ihan pienestä asti leikkimään äitinsä ja tätiensä kanssa! Kalle on jo täysin sisäsiisti…hän osaa jo tehdä kaikki asiat ulos kunhan vaan joku vie hänet riittävän usein ulos, eli heti herättyään päikkäreiltä. Kaikille tutuille ja tuntemattomille terkkuja täältä vähän haikeista tunnelmista.

Heippa 11.4.08

Täällä kaikki vaan leikkii ja juoksee pitkin lattioita. Kalle ei enää käy pentuhäkissä kuin nukkumassa muut ajat hän on vapaana lattialla meidän muiden koirien kanssa, joten täällä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itselläni on tosi kiire, kun Kalle jossain kiekaisee niin heti täytyy lähteä katsomaan mikä hänellä on hätänä yleensä ei mikään muu, kuin on vaan niin himputin hauskaa ja joku homma ei häntä miellytä. Kaikki rakastavat pikku pentuani ihan täysillä varsinkin Pinky on aivan ihastuksissaan, kun hänellä on oma ystävä joka jaksaa painia päivät pitkät. Kallen  6viikkoa lahjat olivat ihan perinteiset…matojen häätöä ja kynsien lyhennystä, mutta sitten tuli ihan uusikin juttu, joka kuuluu valitettavasti kaupunkilaiskoirien elämään kaulapanta. Ei muuten ole mikään ihana juttu noin pienelle pennulle, mutta kyllä hänkin vielä jonain päivänä oppii kuinka kiva juttu se oikeasti on, yleensä kun meille aikuisille laitetaan panta ja hihna se tietää jotain tosi kivaa vaihtelua tähän tavalliseen arkeen. Kylä reissua, mökki reissua, uima reissua tai jotain muuta mukavaa kun ei tehdä ilman pantaa ja hihnaa, joten kyllä Kallekin sen jonain päivänä huomaa. Ulkoilu on ihan superjuttu minä Millis, Pinky ja Kalle kiidämme tuulispään lailla pitkin pihaa ja metsää monta kertaa päivässä. Kalle on jo oppinut pissaamaan ja kakkaamaa ulos heti kun sinne mennään ja muutenkin hän on tosi siisti näissä vessa asioissa, sillä sisätiloissa kun hätä yllättää niin melkein aina on ainakin joku jalka sanomalehden kulmalla mitä nyt joskus iltarenun aikana isännän ja emännän sängyssä on tullut pikku vahinko isännän tyynylle (onneksi pesukone on keksitty). Nea Kallen tuleva emäntä käy ilahduttavan usein meillä kylässä ja hän jo aivan niin kuin kuuluu ”kalustoon”. Tosi kiva juttu, koska on paljon mukavampaa luovuttaa oma pentunsa tutulle mukavalle ihmiselle ja Kallekin taitaa jo tykätä Neasta ihan tosissaan! On aivan upeaa kun kesä on taas tulossa. Minä jo odotan aamu-uinteja ja kalojen bongausta rantavedestä, niin ja oletteko jo huomanneet…sinivuokot kukkivat jo!!!

Terve taas 30.3.

Pizza ja Kalle ikää 3,5 viikkoa kuvassa

Moi Moi  26.3.08

Kallen ensimmäinen automatka mökille, ikää 3 vkoa

Heips la 15.3.08

Heissan ke 12.3.08

Nyt minä olen viimeinkin tehnyt sen…syönyt ihan itse omasta kupista. Ilman emännän apua ja täytyy kyllä myöntää, että ruoka maistui ihan kelvolliselta. Pikku Kalle painaa jo 230g, siis aika iso jo. On se vaan kummallista, kuinka paljon voi pieni pentu kasvaa pelkällä maidolla. Kalle on jo alkanut harjoitella kävelyä, vaikka ei hän ole vielä edes avannut silmiään, mutta näyttää siltä, että lähi päivinä tämäkin ihme tapahtuu. Meidän Tähti valkkari on aivan super innoissaan tästä pienestä pennusta. Aina kun Kalle on jonkun sylissä niin Tähti on heti pesemässä ja nuuskuttelemassa häntä. Tähti ei edes välitä siitä, kun minä puren häntä kaulanahasta tai murisen vihaisesti. Hän vaan hellii Kallea. Toisaalta onhan se hyvä ettei kukaan koiristamme ole Kallelle vihainen, kun hän on tähän taloon tullut uutena tulokkaana. Celie rouva suhtautuu pentuuni arvokkaan välinpitämättömästi. Hän on pentuni käynyt tutkimassa kuonosta hännän huippuun ja oli ilmeisen tyytyväinen näkemäänsä, koska ei sen jälkeen ole osoittanut kummempaa kiinnostusta Kallea kohtaan. Pikku Pinky odottaa innolla, että pentuni oppisi kävelemään ja hän saisi uuden leikkikaverin. Tyttäreni Millis on ilmiselvästi vähän kateellinen Kallesta, koska hän haluaisi aina kurkkia pentuani, kun se vain on mahdollista. Päätän tämän päivän tarinoinnin poikamme Jonin sanoihin…Kalle ootpa sä jo aika rontiainen.

Moi su 9.3.

Kalle vaan kasvaa ja hän on jo alkanut liikkumaan tosi vilkkaasti. Golf suden päälle kiipeäminen sujuu jo ihan heittämällä. Emäntä on alkanut pitää Kallea paljon sylissään ja Kalle vaikuttaa tosi tyytyväiseltä tähän järjestelyyn. Minä voin ulkoilla ja loikoilla sohvan selkänojalla ihan rauhassa, kun pentuni on emännällä hoidossa. Eilen meillä jälleen vierailivat Kallen tulevat omistajat ja he vaikuttavat aina vaan mukavemmilta. Pojat Joni ja Lenni ovat edelleen aivan tohkeissaan minun pennustani. He silittäisivät häntä aivan kokoajan, jos emäntä vai antaisi luvan…onneksi ei anna!

Iloista Huomenta pe 7.3.

Tänään on Pikku Kallen yksi viikkoa synttärit! Kalle saa syntymäpäivä lahjaksi golfmailan mailasuojan, sellaisen suden näköisen. Emäntä on tunkenut suojan sisään kuumavesipullon, joka on luonnollisesti täytetty kuumalla vedellä. Susi on pehmeä ja karvainen ja se on rakennettu Kallelle ikään kuin pentukaveriksi, jotta minäkin voisin edes joskus poistua hetkeksi pentulaatikosta ilman Kallen kauheaa huutoa. Minä olen jo tosi hyvässä kunnossa. Ruoka maistuu, mutta vain emännän kädestä. Vettä olen  pari kertaa lipitellyt suoraa kupista. Kalle on jo tosi vahva ja hän painaa jo 160g. Tähti valkkari on aivan liian ihastunut Kalleen. Hän haluaisi pestä ja hoitaa pentuani aina kun pentuni on emännän sylissä. Täällä siis kaikki hienosti!

 
Kalle ja Golf-susi

Heips ma 3.3.

Hyvää kuuluu! Pikku Kalle on  kasvanut kovasti. Hän painaa jo 130g ja on soma suloinen jäntevä pallero. Ääntä lähtee, kuin pienestä kylästä, jos minä en ole juuri oikealla hetkellä tarjoilemassa herkkumaitoa. Kaikki talomme koirat ovat hyvin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta ja siitä johtuen joudun aina silloin tällöin ääntäni korottamaan, toisinaan melko voimakkaastikin. Tänään kävi Kallen tuleva omistaja Nea häntä ensikertaa katsomassa ja voitteko kuvitella! Hän toi minulle tuoreelle äidille ihan oikean tosi hienon kukkakimpun, vaikka jos ihan totta puhutaan niin kyllä tuo emäntä oli varmaan vielä iloisempi kukista, kuin minä, mutta tosi kaunis ele kuitenkin kiitos! Minulla on kokonaista kolme pentulaatikkoa. Kaksi yläkerrassa ja yksi alakerrassa keskellä ruokapöytää. Muuten se on ihan ok…paitsi kun Kalle on siirretty johonkin laatikkoon, niin aina joutuu hieman ihmettelemään, että viitsisikö tätä laatikkoa juuri nyt käyttää, kun se edellinen oli juuri niin hyvin lämmitetty. Ihme kyllä niin on tuo emäntä joka laatikolle ihan tarpeellisen käytön keksinyt. Ruokapöytä laatikkoa käytän päivä aikaan eli silloin, kun ihmiset ovat hereillä. Yläkerrassa on toinen laatikoista, myös pöydän päällä, yö käyttöä varten. Se on emännän ja isännän sängyn vieressä ja siinä on niin matalat reunat, että voin halutessani hypätä ihmisten sänkyyn nukkumaan ja seurailla sieltä Pikku Kallen puuhia ja jos ja kun tarvetta esiintyy niin pääsen helposti takaisin laatikkoon Kallen luo. Kolmas laatikko sijaitsee ihmisvauvan matkasängyssä. Siinä on korkeat verkkoseinät, joista näkee läpi ja sieltä ei pääse pois, eikä kukaan  pääse sinne sisään. Tähän laatikkoon minut ja Kalle laitetaan silloin, kun ihmiset lähtevät jonnekin pois kotoa, on kuulemma turvallisinta meille. Elämämme sujuu taas ihan mukavasti paitsi emännän mielestä. Hän on saanut yhden suun lisää ruokittavaksi, minut! En yksinkertaisesti viitsi syödä itse, koska olen juuri huomannut, että kyllä emäntä minulle ruokaa tarjoilee. Hän syöttää minut monta kertaa päivässä ja mikäs sen herkumpaa, kuin sopivan lämpöinen ihmisten ruoka suoraan kirsun eteen tarjoiltuna. Varsinkin lohikeitto ja raaka paistijauheliha ovat varsin maukkaita nami nami! Niin ja vedenkin nautin emännän sormen päästä…kätevää ja tosi helppoa!

Su 2.3. 2008

Hyvältä vaikuttaa! Kalle (pentuni työnimi) syö kuin hevonen ja hän kasvaa silmissä. Miten ihanaa voikaan elämä olla!

Eläinlääkärimme Maarit kävi eilen myöhään illalla katsomassa minua ja pentuani, koska emäntämme oli sitä mieltä, että tarttiskohan tehdä jotain, kun pentuni ei osaa syödä. Maarit antoi puppy boosteri nimistä ternimaito valmistetta pennulleni ja ilmeisesti tästä aineesta oli huomattavan paljon hyötyä, koska pentuni alkoi itse imemään tissiäni n.10min ”turbo buusterin ” antamisen jälkeen, myös minä sain tätä maukasta virkistävää ainetta. Emäntämme on todella reipas ja virkeä ja varsin hyväntuulinen hyvin valvotun yön jälkeen ja hän tapansa mukaan kertoo minulle ja pojille, ettei aio enää ikinä eikä koskaan tehdä pikku koiran pentuja, mutta minä olen jo kuullut tuon toteaman muutamia kertoja aiemminkin… Täällä alkaa tilanne rauhoittumaan. Pentuni syö jo hienosti itse ja minä hoidan ja hellin häntä parhaan kykyni mukaan.

Moi pe 29.2. 2008  klo. 10.00

Nyt on se päivä! Minulle tehdään keisarinleikkaus, koska emäntä ei halua riskeerata minun terveyttäni eikä rasittaa minua mahdollisesti vaikealla synnytyksellä ja koska kohtuni on myös tarkoitus poistaa, ettei tulisi niitä märkäkohtu tulehduksia vanhemmiten. Menemme leikkaukseen klo.13.

 

Jatkuu…pe iltapäivä

Minä olen nyt pikkuruisen poika pennun äiti! On vielä hieman opiaatti huuruinen olo, mutta kyllä se siitä. Eläinlääkärimme Maarit leikkasi minut ja leikkaus sujui mallikkaasti ja todella nopeasti. Pentuni on tosi pieni ja hänellä on suuria ongelmia syömisen kanssa, johtuen ilmeisesti pienestä koosta, mutta minun toipuessa leikkauksesta, emäntä on lypsänyt minulta maitoja ja tarjoillut sitä pienellä muovipipetillä pennulleni, joten eiköhän kaikki lähde vähitellen sujumaan…toivottavasti.

 
Kalle 10 min ikäisenä

 Heips to 28.2. 2008

Tänään minusta tuntuu, että ruoka ei enää maistu. Emäntää en päästä silmistäni hetkeksikään ja tästä johtuen pääsin tänään tutustumaan sellaiseen ihmislapsi rikkaaseen paikkaan, kuin avoimeen päiväkotiin. Meidän Lenni halusi välttämättä tänään kerhoon ja vaikka emäntä sanoi ettemme voi jättää minua yksin kotiin, niin Lenni ilmoitti, että otetaan Pizza mukaan kerhoon. Suuren neuvottelun jälkeen emäntä soitti kerhoon ja kysyi, että voisiko hän ottaa minut mukaan, jos vaikka istuisin hänen sylissään koko kerho reissun ajan. Niinpä me kaikki sitten lähdettiin sinne avoimeen päiväkotiin yhdessä. Siellä sitten oli paljon lapsia, jotka ihmettelivät minua ja mahaani silmät pyöreinä. Ihan kiva ja mielenkiintoinen reissu. Täytyy ottaa uusiksi joku päivä.

Hei taas to 21.2. - ma 25.2. 2008

Lähdimme mökille hiihto lomailemaan. Täällä on riittävästi lunta ja järvi on jäässä ja hyi himskutti kuinka kylmää. Mahani kasvaa ja tarvitsee jo vähän puuskutta, kun kävelee hangessa. Maanantaina tullaan takaisin kotiin…synnyttämään.

 

Moi Moi Ti 19.2. 2008

Masuasukit kasvavat ja niin minäkin. Eilen se tapahtui…en enää mahtunut sukeltamaan eteisen portin ali, vaan jäin selästäni kiinni porttiin. Ei auttanut, kuin kiljua emäntä apuun ja kyllähän tästäkin selvittiin pienellä säädöllä. Portti pois saranoilta ja kiireesti karkuun. Liikkuminen alkaa muistuttaa ankan lyllerryksen ja kamelin keinumisen välimuotoa. Ulkoilu on ihanaa varsinkin kun viimeinkin on pakkasta, mutta ei liikaa. Emäntä päästää minut monta kertaa päivässä pihalle puuhastelemaan. Täällä alkaa aistia ihan todellista odotusta ilmassa, mutta se on niin ihanaa, kun saa olla keskipisteenä ja silittäviä käsiä on riittävästi tarjolla ja minä tyttöhän nautin!

Jippii! Pe 8.2. 2008

Nyt minä sitten olen virallisesti kantava, jopa niin, että meidän emäntäkin sen uskoo ja tietää. Pentujeni laskettu syntymä aika on su 2.3 2008. Emäntä marssi heti tänään kauppaan etsimään sopivan kokoista pahvilaatikkoa, joka toimisi minun ja pentujeni alakerran ”keittiönpöytä” pentulaatikkona, koska näinhän meillä tehdään. Oikea pentulaatikkoni sijaitsee yläkerrassa sängyn vieressä ja alakerrassa minulla on toinen epävirallinen pentulaatikko jota  käytetään vain  päiväsaikaan, jottei minun tarvitsisi viettää aikaa yksin pentujeni kanssa yläkerrassa. Tämä on todettu erittäin hyväksi järjestelyksi. Mitä nyt jotkut koirattomat ystävämme ovat jonkin verran hämmästelleet kahvipöydän kattaus tyyliä, noh kauneushan on katsojan silmässä. 

Heissan! To 7.2. 2008

Tänään sitten viimein on se päivä, kun totuus paljastuu jo viimeinkin minun emännällekin. Voi sitä hymyn ja ilon ja leperryksen määrää, kun eläinlääkärimme Maarit ja emäntä ultrakuvaani minun masusta telkkariruudulta katsovat. Pienten sydämmet siellä iloisesti sykkivät ja pikkuruiset raajat sätkivät.

Hello! Ti 5.2. 2008

Heti aamulla juoksin tuulispään lailla alakertaan. En takaovelle vaan suorinta tietä jääkaapille ja siihen haukkumaan. Emäntä tuli alakertaan minun perässäni eikä niin, kuin normaalisti huudellut minua alakerrassa: Piizzaaa herätyyys mennään uuullos!!! Minulla oli nälkä, niin karmea nälkä, että voisin syödä vaikka laatikollisen paistijauhelihaa. Emäntä antoi minulle ruokaa ja siinä syödessäni hän soitti eläinlääkärillemme. Minut on kuulemma heti saatava ultraan, jotta emäntä saisi tietää, että olenko vale- vai oikeasti raskaana ja hän tietäisi annetaanko paljon vai vähän ruokaa…paljon kyllähän minä sen jo tiesin ja siksi luonnollisestikin karmeasti söinkin, mutta nuo ihmiset eivät kyllä taida tajuta mitään ennen, kuin joku sen heille kertoo. Ultraäänitutkimus järjestyi ”vasta” torstaiksi, joten emäntä nyt sitten joutuu elämään epätietoisuudessa kokonaista kaksi yötä. Se on ihan kamalan pitkä aika meidän emännälle, mutta minä ainakin  saan riittävästi ruokaa ja se on hyvä se!

Maanantai päivän aikana emäntä alkoi ihmetellä kummallista käytöstäni. Poikien syödessä minä tärisin lattialla. Tuijotin poikien lautasia ja yritin saada ne ajatuksen voimalla liukumaan lattialle, ei onnistunut. Olin itse aivan karmean nälkäinen ja samalla aivan uskomattoman hyvällä tuulella. Hyppäsin emännän syliin ja hän räpläili kylkiäni ja tissejäni…ollakko vaiko eikö olla? Kas siinä pulma. Isäntä ja emäntä katselivat minua ylhäältä ja alhaalta, sivulta ja takaa, mutta he tulivat siihen lopputulokseen että minä olin ehkä hieman lihonut, mutta se johtuu varmaan siitä, kun ei ole paljon voinut ulkoilla koska on ollut niin huonot ilmat. Joskus tuntuu, että nuo ihmiset on kyllä aika hölmöjä!

 Moix!  su 3.2.2008

Eläinlääkärimme Maarit tuli tänään kyläilemään. Jossain teen juonnin ja tv-pelien tiimellyksen välissä. Maarit sentään muisti kysyä minun voinnistani, että olenko minä tiineenä? Johon emäntä ei, ei, tyhjää täynnä…että sillä tavalla meidän emäntä.

 Tervehdys  27.1.2008

Ei mitään oireita raskaudestani. Ruoka maistuu normaalisti, ulkona on ihanaa, vaikka vähän kylmää. Emäntä on tainnut unohtaa koko jutun, koska hän vain lepertelee pikku Pinkyn kanssa. Minulla itselläni on kyllä vähän mielessä, että jos kuitenkin, koska oloni tuntuu jotenkin painavammalta…

Hei  31.12.2007