KENNEL Lumisuden

HEI!

Nyt sitten alkaa olla aika heittää jäähyväiset näille tarinoille, sillä kotona on enää kaksi pentua Sade, joka muuttaa uuteen perheeseensä kuunvaihteessa ja Lumikki, joka jää tänne meidän iloksemme.

Pennut muuttivat uusiin perheisiinsä viikonlopun aikana ja lähes kaikilla on sujunut mainiosti. Eräässä perheessä on perheen vanhemman koiran mielipide uudesta tulokkaasta aiheuttanut vähän ylimääräistä hässäkkää, muuta peukut ja varpaat pystyyn, että sopu saataisiin syntymään näidenkin kahden välille, tsemppiä!

Viimeinen viikko pentujen kanssa oli todella vauhdikas. Tehtiin pentutesti, josta yleisarvosanana oli: Avoin, reipas, erittäin hyvin sosiaalistettu pentue. Testin suoritti Eija Kansanaho. Mielenkiintoinen testi, sillä Eija löysi pennuista  ihan samoja juttuja, joihin olin itsekin kiinnittänyt huomiota.

Metsissä tuli tämän viimeisen viikon aikana vietettyä todella paljon aikaa ja niitä reissuja on todella hyvä muistella, jos elämä tuntuu liian hiljaiselta.

Sain myös itse kokea ikimuistoisia hetkiä pentujenluovutus päivänä…Tsaarin omistajat (Joonas) olivat maalanneet minulle taulun, johon on ikuistettu Cellymamma ja Tähti pentuna. Juuri tämä ko. kuva on aina ollut itselleni kovin rakas ja oli aivan käsittämätön sattuma, että Tiina ja Joonas olivat valinneet juuri tämän kuvan tekemänsä taulun aiheeksi. Syvältä sydämmestä LÄMMIN KIITOS! Teille kahdelle!!!

Nyt on leikit leikitty ja lähdön aika on. heipä heipä heijaa ja lähdön aika on.

Toisen kerran tavatessa uudet leikit on heipä heipä heijaa ja uudet leikit on.

Nyt on sitten aika kääntää kuonot kohti uusia tuulia ja suunnata katseet suureen tuntemattomaan.

Riemukasta tulevaa elämää teille rakkaat pentumme ja kiitos niistä lukemattomista ikimuistoisista, hienoista hetkistä jotka saimme jakaa kanssanne!

 

Moikka!

Pennuista on tullut ihan oikeita pikku koiria. Erilaisten fiilisten ja kokemusten ”jano” on aivan hengästyttävä. Kaikkeen uuteen mennään täysillä! On käyty autoilemassa, tutustuttu maakellariin, kasvihuoneisiin, traktoritalliin ,piha saunaan, isoon ulkovarastoon jne. Uusien kokemusten arkkuun on tarjoiltu ruohonleikkuu traktorin esittely nurmikon lyhennys työssä, traktorikaivuri maansiirto ajossa esittely, mönkijät vauhdissa pihanurmella esittely, yhteinen telttaretki pihalla, sekä keväinen eväsretki auringon paisteessa, jossa pennuille tarjoiltiin maukkaita lihapullia ja raikasta vettä…hyvin maistui!

Pentulaatikkoa käytetään vain ruokailupaikkana ja pennut elelevät kodissamme täysin vapaina. Toistaiseksi ei ole tuhottu, kuin puhelimenlaturi ja pölyimurin johdosta käydään todellista vääntöä monta kertaa päivässä, myös mopin käyttötarkoitus ja omistusoikeus aiheuttaa jatkuvaa epäselvyyttä n. sata kertaa päivässä.

Metsässä samoillaan päivittäin ja meno siellä on todella vauhdikasta, jopa niin rivakkaa, että perässä pysyminen jo ”vähän” mietityttää, mutta onneksi meitä on siellä neljä vahtimassa pienten puuhia. Eilen illallakin kaksi suurien metsien samoilijaa päätti lähteä oma-alotteisesti  tutkimusmatkalle suureen tuntemattomaan ja huvittavastihan se päättyi…nämä kaksi sankaria kierivät alas  kalliorinnettä tiiviiseen kataja pusikkoon, josta heidät sitten Tähti äidin avustuksella takaisin päivänvaloon kaivettiin.

Pentujen tulevia omistajia käy päivittäin ja he ovat todella aktiivisia osallistumaan ja auttamaan meitä tässä meidän yhteisessä ilossa…LÄMMIN KIITOS ! siitä teille kaikille ja jokaiselle erikseen. On ollut aivan mahtavaa saada jakaa teidän kanssanne tämä ainutlaatuinen upea… pikkuisesta avuttomasta kääryleestä ihan oikeaksi koiraksi kokemus! Sillä mikään ei ole kasvattajalle antoisampaa, kuin saada tutustua tuleviin pentujensa omistajiin ihan kunnolla, koska kun se muuttopäivä koittaa, niin ne kyyneleet jotka silloin virtaavat ovat ilon ja onnen synnyttämiä.

Pennut täyttivät eilen jo juhlavat kuusi viikkoa ja tänään on hieman myöhästyneiden lahjojen jako, eli matolääkettä, kynsimanikyyriä ja riemukasta ravia taas uudessa tuntemattomassa metsässä ja ehkäpä pienestä kylä reissusta saavat muutamat onnekkaat nauttia.

Äitienpäivä oli jälleen aivan ihana…sain syliini sellaisen valkoisen ”vaahtokarkki palleron”, jolla oli rusetti kaulassaan, eli perheemme miehet lahjoittivat minulle äitienpäivä lahjaksi Lumisuden Lumotun Tähden eli ”Lutusen Lumikin” , sekä vaaleanpunaisen ruusun ja kaikki tämä tietenkin kahvitarjottimen kera sänkyyn tarjoiltuna! Kiitos rakas mieheni ja omat rakkaat poikani te olette mahtavia!

 

 

Moikka!

Neljä viikkois syntymäpäivä hurahti sitten ihan huomaamatta ohi…no ehkei ihan sittenkään, sillä matolääkettä tarjoiltiin ei todellakaan niin pienille ja sitten tutustuttiin sellaiseen aivan kummalliseen laitteeseen kuin vappupallo. Ne ovat tuottaneet paljon iloa niin pennuille kuin pojillekin. Ainoastaan Rami ei ole ollut kovinkaan tyytyväinen, kun noita foliopalloja ehdittiin rikkomaan kokonaista kolme kappaletta jo ennen vappua.

 Pennut ovat muuttaneet alakertaan ja he ja jopa Tähtikin tulevat aivan mainiosti toimeen toistensa kanssa. Erikoisesti Pinky on aivan ihastunut pentuihin. Ainoastaan iltaisin n. klo. 22 Tähti häätää kaikki toitsut pois olohuoneesta, asettuakseen itse laatikkoon pentujen iltapesulle ja imetykselle. Yöt pennut nukkuvat kuin tukki eikä kukaan inahdakkaan...taitavat olla niin puuhakaita nuo päivät auringossa! Ilmathan ovat meitä suosineet ja siksi olemmekin viihtyneet monta tuntia päivässä ulkoilmassa.

Sisäsiistejäkin pennut ovat kunhan vaan ehdimme viedä heidät kaikki ulos pika pikaa heräämisen jälkeen. Ainoastaan yön jäljiltä laatikko on aika mielenkiintoisen näköinen, sillä aina öisin lukitsemme pennut laatikkoon muuten he saavat olla vapaina pitkin lattioita, sillä laatikko on auki aina kun olemme itse kotona.

Tänään teimme ensimmäisen metsäretken ja niin kivaa ja hurjan jännittävää oli haukuilla että he loppujelopuksi sammuivat pitkin pusikoita, joista me sitten keräsimme heidät poikien puh-kärryyn jolla kuskasimme heidät takaisin sisälle. Se on muuten vallan mainio peli pentujen kuskaamiseen, silloin kun he ”sammuvat”. He matkustavat kärryssä aivan, kuin olisivat aina tehneet niin. Myöskin poikien polkutraktori aivan järjettömän ihana…”ei niin pienet” laukkaavat täyttä vauhtia sen perässä kun pojat ajavat ja sitten kun kyseinen laite pysähtyy, niin kaikki asettuvat sen ympärille haukkumaan…kummallinen ihastus?  Aurinkoista päivän jatkoa teille kaikille täältä pentulaatikon reunalta!

Moix!

Pennut” imevät” päivä päivältä enemmän ja enemmän uusia kokemuksia itseensä ja ehkäpä tärkeimpänä näistä oli Celly mummin ensitapaaminen. Veimme pennut Tähden kanssa ulos lämpimälle nurmikolle ja pyysimme myös  Cellyn mummin sinne. Olimme ehkä jotenkin varautuneet jonkinlaiseen hienosäätöön tässä ensitapaamisessa, mutta tätä emme todellakaan osanneet odottaa… kun Tähti huomasi Cellyn hän alkoi heiluttamaan häntäänsä niin vauhdikkaasti että koko koira heilui puolelta toiselle. Tähti oli ilmiselvästi aivan riemuissaan päästessään näyttämään näitä ihan omia lapsiaan omalle äidilleen. Celly nuuskutteli jokaisen pennun yksitellen ja siinä se. Sen jälkeen hän lipaisi Tähteä ja tutustuminen oli suoritettu…suloista! On se vaan hienoa, kun koirien keskinäiset suhteet ovat kunnossa!

Tällä samaisella reissulla pennut myös olivat ensimmäisen kerran ulkona ja jännäähän se oli, mutta äidin ja mummin lähellä oli turvallista tutustua suureen maailmaan, eikä tämä ensimmäinen pihavisiitti montaa minuuttia kestänyt.

Pentulaatikko on kokonaan pentujen käytössä ja ei voi kun hämmästellä sitä siisteyttä minkä he ovat jo oppineet. Kaikki ”tuotteet” tulevat sinne minne pitääkin, eikä patja puolelle ole ilmestynyt, kuin kahdet pissat ja niistäkin toiset Tähden avustuksella.

Nyt me aletaan päästä tositoimiin! Sanomalehteä kuluu ja pesukone laulaa, mutt on tämä kyllä tosi hauskaa!

Moikka!

Pieniltä on auennut silmät, kuinka jännittävää onkaan katsella heidän tummien silmiensä syvyyksiin. Miltähän se mahtaa tuntua, kun on viimeinkin alkanut näkemään valoja ja varjoja ja jopa joitakin hämäriä hahmoja.

 Tähden tissit veisivät aivan varmasti ensimmäisenpalkinnon maatalousnäyttelyssä, sillä niin muhkeat ovat hänen maitorauhasensa, mutta hyvä niin sillä noista utareista luulisi maitoa tulevan ihan riittämiin näinkin isolle porukalle pentuja.

Meillä on ollut seesteistä ja rauhallista, mitä nyt olen jo pikkuhiljaa alkanut ” virittelemään” noita lattiamoppeja ihan tositoimia ajatellen ja muutenkin olemme harrastaneet tällaista arkkitehtoonista  ennakko suunnittelua tulevia viikkoja varten. Sillä pentulaatikko tullaan siirtämään alakertaan viimeistään kahdenviikon kuluttua, koska yläkerrassa asuminen ei ole mahdollista pentujen opittua kävelemään ja onhan alakerrasta paljon lyhyempi matka ulko-ovelle, sillä niitä tulevia ulkoilulenkkejä on jo ihan ikävä. Se on aivan superii kun näkee sen riemun ja ilon joka loistaa näiden pienien silmistä, kun he pääsevät siihen aivan suunnattoman jännittävään pientenpentujen puuhamaahan, jota me ihmiset vain, ehkä vähän tylsästi, metsäksi kutsutaan. Onneksi maa on jo sulanut ja ruohikkokin alkaa jo pikkuhiljaa vihertymään.

 

Heippa!

Meillä sujuu mainiosti ja sitä odottamaani kaaosta ei ole tullut. Pennut, Tähti äiti, lapset, toiset koiramme kaikki hoituu ilman oikeastaan minkäänlaista säätöä, mitä nyt keittiössä tulee vietettyä vähän turhan paljon aikaa, mutta kun on paljon suita ruokittavana niin kauhat heiluvat. Pennut tissuttelevat ja kasvavat hurjaa kyytiä. Tähti pitää heistä erinomaisesti huolta ja ihan selvästi hän nauttii pentujensa hoidosta. Muutamia kauhunhetkiä on koettu menneellä viikolla mm. kohdattiin irtonainen sakemanni meidän metsässä, mutta sekin episodi kuitenkin (onneksi) päätyi ilman vahinkoja ja tänään aamulla Tähti livahti Ramilta ja tietenkin hän kävi ottamassa vauhtia läheisestä jätit saviojasta ja äitihaukun ulkoasu oli tämän puuhan jälkeen lievästi sanottuna karmea. Varmuuden vuoksi hän vielä päätti juosta koko asuntomme läpi, joten aamu sujui vahvasti rättiä ja moppia heilutelle. Pennut  säästyivät tältä kurakylvyltä, vaikka Tähdellä olikin kova kiire pentujansa hoitamaan, mutta onneksi portaiden portti oli kiinni eikä Tähti ehtinyt siitä yli hyppäämään…yritti kyllä. Yöt sujuvat edelleen aivan koiranunessa, koska kaksi poikapentua on hyvin äänekkäitä, jos maitobaari ei ole heidän mielestään juuri oikealla hetkellä juuri oikeassa paikassa huuto on aivan hirveä suhteessa ongelman suuruuteen. Muutamana alkuviikon yönä koin kauhunhetkiä hyökätessäni sängystä pentulaatikon viereen tarkistamaan, mikä siellä on hätänä, mutta onneksi kysymys olikin vaan näiden kahden nuoren herran suuresta maitopirtelön tarpeesta. Pennut liikkuvat jo tosi rivakasti pitkin laatikkoa ja olenkin ihaillen katsellut Tähden kykyä asetella tassunsa niin ettei kukaan pienistä jää alle, vaikka heitä on joka puolella laatikkoa, sillä he eivät enää nuku yhdessä kasassa, vaan kuka missäkin. Nämä pienet ovat kyllä aivan ihania!

Iloista Pääsiäisen aikaa kaikille! Nauttikaa keväisistä metsäretkistänne!

Oioi!

Tää on kyll aivan ihqua! Mä voisin vaan istua ja katsella kun nämä vähän reilu vuorokauden ikäiset pikkuiset, jo suorastaan ”juoksevat” mamman maitobaariin varsinkin silloin, kun hän palaa ulkoilemasta. Tähti on kyllä aivan ihana! Hän käyttäytyy kaikkia muita koiriamme kohtaan täysin normaalisti. Voimme, käsittämätöntä kyllä, ulkoilla koko porukka yhdessä ja meno on muuten ihan normaalia paitsi, että sisälle Tähti haluaa melko pian tarpeiden teon jälkeen. Celly mummi pesee hellästi Tähteä aina kun he tapaavat alakerrassa ja Tähti aivan ilmiselvästi nauttii saamastaan hellyydestä. Viime yö sujui mainiosti Tähti lähinnä katseli minua vähän semmoinen haloo? Ilme silmissään, kun kahden tunnin välein kävin tarkistamassa, että kaikki kunnossa! Ja näiden tarkistuskäyntien välillä nukuin korvat hörössä josko jollain pikkuisella olisi jokin ongelma…ei tuntunut olevan, sen verran tyytyväistä oli öinen laatikosta kuuluva yninä.

Tähti hyväksyy koko perheemme tuijottelemaan ja silittelemään pikkuisia, eikä hän ole millänsäkään edes toitsuistamme jos he vain pysyvät pois laatikonreunalta roikkumasta. Liikaan häntä häiritsevään lähentelyyn hän suhtautuu rauhallisen asiallisesti, silloin Tähti nousee ylös ja asettaa itsensä pentujensa ja häiriötekijän väliin, selkä häiriön suuntaan. Olemme kuitenkin pitäneet tiukasti kiinni säännöstämme, pojat eivät mene ilman aikuista pentuhuoneeseen ja pentujen luona ei rampata kokoajan. Aamulla käydään sanomassa huomenet ja illalla toivottamassa hyvät yöt ja sitten muutama kerta päivällä silittelyä ja keskustelua koiranpentujen ihmeellisestä maailmasta laatikon reunalla.

Mieleen jäävin näistä keskusteluista käytiin pentujen syntymä yönä: Lenni: miksi Tähti nuolee noita pentuja kun ne syntyivät. Minä: siksi kun ne pennut syntyvät sellaisen kalvopussin  suojassa joka on täynnä vähän niin kuin sellaista vettä, joka suojaa pentua sen ollessa äitinsä kohdussa ja se vesi tekee pennun märäksi ja vähän niin ku likaiseksi ja Tähti vain ikään kuin pesee pennun. Hetken oli hiljaista… Lenni: olinko minäkin semmoisessa pussissa, kun minä synnyin? Minä: Kyllä kaikki vauvatkin, myös sinä, syntyvät sellaisen pussin sisältä. Jälleen oli hiljaista. Pieni miehenalku aivan ilmiselvästi mietti tätä ”likaisena” syntymisen ongelmaa. Lenni: Kun minä synnyin niin sitten te kaikki nuolitte minua ja hänen kasvonsa loistivat ahaa elämyksen tuottamasta ilosta! Koiran pentulaatikon äärellä voidaan löytää rakentavan keskustelun avulla todella hienoja ratkaisuja erilaisiin pieniä ihmisiä kummastuttaviin asioihin.

Moikka!

Taisi se Pinky tietää mitä on seuraavana yönä odotettavissa, kun oli tuon tuttipullon esille kaivanut.

  Se ihastuttava pieni ja toisinaan paljon kovempi yninä on vihdoin täyttänyt talomme. Viime yönä Tähti synnytti pentunsa. Ensimmäinen klo 21.38…viisi seuraavaa klo 1.14 mennessä. Näistä neljä syntyi lähes yhtaikaa n. 20 minuutin sisällä, mutta loppu porukka saikin itsensä ulkomaailmaan vasta aamuauringon ensi säteiden valaistessa pentulaatikon reunaa.

Itse synnytys sujui kyllä harvinaisen leppoisasti, se oli aivan kuin oppikirjasta. Oli suorastaan nautinto seurata sivusta tämän ensikertalaisen äidin toimintaa. Hän tiesi tarkalleen miten ja kuinka olisi hyvä toimia. Pennut kipaisivat lähes suoraan kohdusta maitobaariin tissuttelemaan. Muutamat jopa sikiökalvojaan perässä vedellen. Oli muuten tosi luxusta näihin toitsujen synnytyksiin, viime vuosina, tottuneelle…ei vatsahaavaa, ei hermoromahdusta, ei neuroottista puhelimen näpelöintiä, ei pakokauhua, eikä sitä jokakertaista päätöstäni…ei ikinä enää ennen seuraavaa kertaa. Vaan vain me kaksi (muut nukkuivat)…ihan vaan syntymänihmettä ihaillen.

Edellisestä yöstä  jäi tosi hieno fiilis, semmoinen aidosti onnellinen hyvä mieli.

Yö oli pitkä mutta sen pituutta tuskin huomasi, koska oli niin jännittävää odotella, että kukahan sieltä seuraavana syntyisi. Oletimme Tähden masussa olevan 5-6 pentua, mutta yllätykseksemme heitä oli kokonaista 9 kappaletta, joista valitettavasti yksi tyttö pentu halusi palata takaisin sateenkaaren tuolle puolen, lepää rauhassa pikkuinen.

Meillä on talossamme ukkovalta eli poikia on 6 kappaletta ja onneksi noita tyttöjäkin tuli edes muutama, sillä tarkoituksenamme olisi jättää toinen heistä tänne kotiin kasvamaan.

Tähti on asettunut upeasti äitikoiran rooliin. Hän on erittäin rauhallinen ja ilmiselvästi hän nauttii saamastaan täydestä palvelusta ja mikäs sen mukavampaa kun veden ja ruuan nautiskelu makuultaan pentujen imetyksen lomassa. Ai niin kiitos Sinikka! Tähti todellakin alkoi juomaan vettä yläkerrassa heti, kun vaihdoin kupit päittäin. Ruoka maistuu meidän mammalle erinomaisesti.

Katsotaan josko sitä malttaisi ensi yönä jo vähän nukkua…nimimerkki: ”tänään 20 min pää tyynyllä”

 Kiitos teille kaikille jotka lähetitte viime yönä meille niitä suloisia, positiivisia, hengessä mukana ajatuksia…NE TULIVAT PERILLE ja niistä oli tosi paljon apua! Lämpöisen punaisia sydämmiä lähti lentoon juuri sinun luo!

Hellurei ja ODOTUSTA ilmassa!

Kuin vihjeenä tulevasta Pinky tuli juuri äsken vastaan tuttipullo! suussansa. Oli ilmeisesti löytänyt sen poikien lelujen seasta. Hän veti sitä perässään tutista. Hauska sattuma sillä nyt todellakin ollaan lähellä sitä varsinaista H-hetkeä. Tähden maha elää jo ihan omaa elämäänsä, se pomppii ja hytkyy. Tähti nuolee ja hoitaa hellästi pentujansa mahan ulkopuolelta.

Aamulenkillä oli vaikeuksia pysyä tulevan äiskän perässä, sillä niin raivoisasti hän sinkoili jokaiseen mahdolliseen ”pesäpöpelikköön” ja tästä johtuen hän oli varsin ”edustavan” näköinen sisälle saapuessamme, voi voi.  Tiedossa on varsin kuraisia aikoja tässä talossa. Meno oli välillä niin vauhdikasta että jouduin tyhjentelemään pariin otteeseen lumet pois saappaistani.

 Viime yö meni koiranunessa torkkuen ja Tähden toiveita täyttäessä, esim. Tähti ei voi juoda yläkerran vesikupista, vaan hänen on päästävä alakertaan juomaan, no onneksi ystäväni Sinikka keksi mahdollisen korjauksen tähän ongelmaan…vaihda vesikupit! Erinomainen idea, vaan miksiköhän se ei tullut omaan päähäni. Onneksi on ystäviä joilla on ajatukset paikallaan. Ruoka ei enää Mammalle maistu ja pientä petailuakin on ollut havaittavissa.

Odottavan aika on pitkä, se pitää paikkansa! Toivottavasti seuraavalla kerralla voitte jo lueskella itseasiasta, siispä nyt peukut ja varpaat pystyyn, että kaikki sujuisi hyvin Kiitos! Minä menen jälleen tuijottelemaan suloista pulleata masua ja haaveilemaan niistä masuasukeista, jotka jo lähettelevät meille ”ylävitosia” pienillä tassuillaan mahanahan lävitse.

Heips!

Sorry kun en ole kirjoitellut, mutta en nykyään ehdi juuri mitään, kummallista? Olisikohan minulla joitain hajamielisyys raskausoireita ihan vain ”hengessä mukana” asenteesta  johtuen.

 Vietimme jälleen aurinkoisia kevättalvipäiviä mökkeilyn merkeissä. Tähti juoksi pitkin jäistä järven selkää…maha lunta viistäen…se näytti kyllä vähän hankalalta. Hän ihan ilmiselvästi olettaa ja luulee olevansa ihan normi mitoissa, kun ei tunnu tajuavan, että tuo vauhtia ja vaarallisia tilanteita meininki ei vaan hänen kokoiselleen koiralle enää sovi.

Tähti loikkasi erääseen syvään ojaan (onneksi jäässä!) hiiren perässä ja sinne jäi ei siis hiiri vaan Tähti. Ei hän sieltä pois päässyt, ei mihinkään, ei eteen eikä taakse päin, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan Milliksen raivoisa loikkiminen ja räksytys Tähden kuonon edessä…taisi pieni huomata kostonhetkensä tulleen. Siis aivan loistokas tilanne Tähti loukussa umpihangessa syvässä ojassa juuri hänen ” mitäs minun hännälleni teit” kostoa varten.

Millis poistettiin pikaisesti takin povitaskuun, ettei hän terrorisoisi toista hänen hädänalaisessa tilanteessa Rami joutui uhrautumaan rakkaan äitikoiramme vuoksi. Hän upposi takapuoltaan myöten syvään hankeen kiskoessaan Tähden pois ojanpohjalta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin mitä nyt mökille paluu matka tehtiin kengät lumen täyttäminä.

Tällä reissulla Tähti nukkui huomattavasti paljon enemmän, kun tavallisesti. Hän jopa meni oven taakse odottelemaan sisälle pääsyä, josko vaikka joku huomaisi ja päästäisi hänet sisälle.

Pentulaatikko on sisustettu pikkuisia tulokkaita varten ja kaikki enemmän ja vähemmän tarpeellinen tarvike on kaivettu synnytystä varten esille. Eihän tässä ole enää kuin reilu viikko laskettuun h-hetkeen.

Celly mummi on tosi liikuttavan hellä Tähteä kohtaan. Hän nuolee tähden kuivaksi ulkoilun jälkeen. Hän odottaa, että Tähti valitsee ensi makoilupaikkansa ja asettuu vasta tämän jälkeen itse lepäilemään. Hän käyttäytyy juuri niin kuin mummin tulee toimia silloin kun odotetaan lapsenlapsia syntyväksi…kokoajan riittävän lähellä, mutta ei tunge itseään väkisin iholle, jos toinen ei sitä halua. Silityksiä ystävillenne ja muistakaa pitää pikkulinnuilla ruokaa tarjolla, sillä juuri nyt nuo pitkänmatkan muuttajat sitä tarvitsevat nim. Eka peipponen havaittu!

Moikka!

No tulihan siellä ” kaikkea tarpeellista ja varsinkin muuten vaan kivaa pennuille” kaupassa käytyä ja viihdyttyä muutama tunti. Saalis oli suht runsas ja monipuolinen ja taisi tuo kortin vinguttaminen vähentää pankkitilin saldoa ihan kiitettävästi, mutta kivaa oli ja kotiin tuotiin…ei niitä kristallitimanteilla koristeltuja ah´ niin ihania vauvanvaalean sinisiä, eikä niitä mielettömän hellyyttävä suloisenvaalean punaisia kaulapantoja. Tällä kertaa (ihmeellistä kyllä) käytännöllisyys ja se pieni hitunen sitä jäljellä olevaa järkeä ajoivat niiden sädehtivien, kimaltelevien supersöpöjen pantojen ohi ja kotiin tuotiin sellaiset tosi hyvät ja käytännölliset täysillä säädöillä varustetut pehmoiset pentupannat, joita voi itse tuunata haluamansa pituisiksi ja pannan kireys on vapaasti valittavissa ja huom! niissä ei ole mitään irtoavia osia. Sitten tuli ostettua vähän kirjallisuutta ja ruokaa, ruokaa ja ruokaa! Sen kaikissa olomuodoissa ja koostumuksissa. On tuoretta ja pakastettua, on enemmän kuivaa ja vähemmän kuivaa, on kalaa, kanaa ja kalkkunaa, turskaa ja  lihaa aivan oikeaa. Jos totta puhutaan niin nyt kyllä meni vähän överiksi tuo ruuan hamstraus, mutta silloin kun kaupassa kävin Tähti oli vielä syömälakossa…ei ole enää. No jos näille ruokakasoille ei löydy syöjää tästä talosta, niin lahjoitan ne vaikka eläinsuojeluyhdistykselle, eiköhän heiltä löydy halukkaita syöjiä hyvälle ruualle.

Masuasukit kasvaa ja siitä johtuen, myös Tähden ympärysmitta alkaa uhkaavasti levitä. Tähti on siis jo vihdoinkin taas alkanut syödä. Hän jopa pummasi ruokaa eilen, mitä ei ole tapahtunut ainakaan reilu viikkoon. Ulkoilut sujuvat edelleen ihan normi nopeudella, eli joka suuntaan täysii ja kivaa on!

Pentulaatikkokin alkaa olla valmiina vastaanottamaan pikkupalleroita. Laatikosta tuli tosi hieno ja helposti puhtaana pidettävä tämän remontin jälkeen. Tämä pentulaatikkomme on jo 24 vuotta vanha ja itsekin aikoinaan ostin sen käytettynä. Kaikki isojen koiriemme, niin kultaisten, kuin valkoistenkin pennut ovat tässä laatikossa aloittaneet elämänsä ensiaskeleet ja sillä on jo niin paljon tunnearvoa, että tulemme remontoimaan sitä tulevaisuudessakin. Myös ne muistot joita tämä laatikko pitää sisällään ovat aivan ainutkertaisia ja joka kerta, kun tämä laatikko otetaan esille tulee matkustettua ajatuksissa sinne menneille vuosille ja vuosikymmenille. Näin tälläkin kertaa…huomasin katselevani isoa raavittua aluetta laatikon kulmassa. Se tuli, kun Celly mummi neljä ja puolivuotta sitten oli hypännyt sisälle laatikkoon ja astunut vahingossa siellä olleeseen vesikuppiin, joka tietenkin oli kaatunut. Ilmeisesti vedessä oli ollut jotain hyvin mielenkiintoista, koska pikku Tähti, Tosca ja neljä pikkiriikkistä pumin pentua ovat niin huolella kulman rikki raapsutelleet. Laatikon etureuna on täynnä pienistä kynsistä tulleita naarmuja. Ne ovat, kuin nimikirjoituksia, joiden kirjoittajista jo todella monet juoksevat sateenkaaren tuolla puolen. Yhden seinän alareunassa näkyy punainen puunpintaan imeytynyt läiskä, se jäi siihen ikuisiksi ajoiksi eräästä noutajien noutoharjoittelu dummysta. Tätä dummya ei ilmeisestikään ollut suunniteltu kestämään pienten pentujen lutkutusta, koska se oli noin paljon päästänyt väriä.

Huomaan silitteleväni hellästi laatikon pintaa aivan, kuin se olisi joku tai joka ikinen niistä pennuista, joka tähän laatikkoon ovat syntyneet. Kummallista kuinka suuren muisto- ja tunnemyrskyn voikaan tämmöinen vanha, rapistunut puulaatikko saadakaan aikaiseksi, mutta laatikkoa katsellessani ymmärrän kyllä hyvin, kun Rami, kaivettuaan huonokuntoisen laatikon esille varastostamme kieltäytyi ehdottomasti tekemästä uutta. Toivottavasti tämä historiallinen käsin kosketeltava ”päiväkirja” saisi muutaman viikon päästä jälleen seiniensä suojaan niitä puuterilumen pehmoisia unelmia.

 

PUUTERILUMEN PEHMOISIA PENTUHAAVEITA!

Kuvassa Tähti pentuna

Nyt se on viimeinkin jo (melkein) totta! Se ihana pieni unelma, toive, jossain kaukana siintävän haaveen, joka on jo useiden kuukausien ajan pyörinyt mielessäni. Voin jo melkein tuntea ne pienet lämpimät, silkin sileät vartalot ja niiden höyhenen keveät kosketukset käsissäni. Voin jopa kuulla ajatuksissani niiden pienten pentujen suloisen yninän ja maitobaarille suuntaavan vaativan vinkumisen ja se tuoksu, jonka voi aistia  painamalla nenänsä heidän pikkuruista vartaloaan vasten  Minulla on aivan varmasti se tauti se joka yleisemmin  tunnistetaan  nimellä pentukuume.

Olen jo penkonut varastoista patjat ja täkit pesukoneen syövereihin puhdistautumaan neljän vuoden pölyistä, sillä jo niin hurjan kauan on kulunut siitä, kun tässä talossa oli edellisen kerran näitä valkoisia sydämmensärkijöitä.

Täytyy tunnustaa, että minä rakastan  pentuja ja tätä koko pentutouhua ja nimenomaan sitä, kun saan kokea tämän kaiken ihan itse. Alkaen tulevan isäkoiran ensi tapaamisesta, sitä seuraavaan astutukseen. On aivan upeaa nähdä se rakkaus ja kiintymys, jota koirat osoittavat toisiaan kohtaan, kun tuleva isä ja äiti silminnähden ovat ihan aidosti ihastuneita toisiinsa. Se lämpö ja hellyys joka suorastaan säteilee heidän katseistaan, ne söpöt nuolaisut joita he toisilleen antavat, ah tosi suloista, siis aivan ihanaa!

Seuraavaksi saamme nauttia siitä pohjattomasta hellyyden kaipuusta, jota tuleva äiti kaipaa. Hän kulkee aina lähelläsi ollakseen välittömästi  juuri kätesi ulottuvilla, kun haluat pitää häntä hyvänäsi. Hän on, kuin pehmeistä pehmein elävä, lämmin, suloinen aito pehmolelu, joka vastaa saamaansa huomioon heti lipaisulla tai vain painautumalla sinua vasten. Tulevalle äidille on tärkeintä saada rakastaa ja olla rakastettu. Kaikki ns. tyhjänpäiväiset säännöt saavat väistyä äitikoiran toiveiden tieltä.

Myöskin ruoka sen kaikissa olomuodoissa ja säilytyspaikoissa aiheuttaa todella voimakasta nälkää, mutta onhan tulevan äidin varmistettava ravinnon riittävyys, niin hänelle, kuin tuleville pennuilleen. Jo jääkaapin oven kosketus tuo välittömästi keittiöömme sellaisen ison valkoisen välähdyksen ja se katse jonka hän minuun luo, jos jääkaapinovi ei avaudukkaan lupaa  oma-aloitteista toimintaa  sen pohjattoman nälän torjumiseen. Eli kaikki melkein syötäväksi kelpaava on taloudessamme sijoitettu vähintäänkin kunnolla suljettujen kansien alle.

Neljän viikon päästä mennään ultraan joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

T. Päivi