KENNEL Lumisuden

Terri Eri 2004

Antolan Päivi täällä taas hei! Tässä vähän tunnelmia toyterrierien erikoisnäyttelystä. Olin ilmoittanut koiramme: Dajana s ozera dolgoen (Pizza) ja Lumisuden Millisentin (Millis) jo heinäkuussa toyterrierien erikoisnäyttelyyn. Syynä siihen oli haluni tuoda myös oma panokseni erikoisnäyttelyn koira määrään,koska onhan todella hienoa,kun erikoisnäyttelyssä olisi mahdollisimman suuri määrä erilaisia rotunsa edustajia. Toitsuystävämme jonkin verran pyörittelivät silmiään, kun kerroin ilmoittaneeni myös Pizzan ko. näyttelyyn, vaikka tuomarina oli Venäläinen rodunasiantuntia George Baklusin ja tiedossa oli ,että iso valkoinen läiskä rinnassa ei todellakaan ole toivottava ominaisuus. Sou…eihän me lähdetä sinne voittamaan vaan osallistumaan ja tuttuja tapaamaan ja kannustamaan sekä myös katselemaan minkähän näköisiä toitsuja siellä olisi näytillä. Pienien normaalien aamu ja kartan luku ongelmien jälkeen saavuimme vihdoin näyttelypaikalle. Toyterrieri kehän sijainnista ei ollut epäselvyyttä, sillä kiiltävä samovaari kutsui lämpimästi luoksensa ja muutenkin aamupalan syönnin ohittaneen perheen silmiin tarjoilu näytti vallan syötävän hyvältä. Teen nautiskelun ohessa tervehdittiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Upeaa kun paikalla oli todella paljon niin lyhyt- kuin pitkäkarvaisia rotunsa edustajia. Vähitellen huomaan hienoisen jännityksen leijailevan vatsan pohjassa. On se kumma miksi aina vähän tai ”vähän” enemmän jännittää se koiran esittäminen kehässä. En tiedä mikä ihme siinä on. Olen meinaan muutaman kierroksen kehää kiertänyt näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, kun meillä on koiria ollut, mutta ilmeisesti siihen ei ikinä totu, en ainakaan minä.

                                                                                                                                                           Millisentti oli ensimmäisenä vuorossa. Hän osallistuu pikkupentujen 5-7kk,nartut,luokkaan. Siispä reippaasti kehä ympäri ja sitten odottelemaan arvosteluvuoroa. Nostan Milliksen pöydälle ja alan asettelemaan häntä kauniisti, kun yhtäkkiä tuomari nappaa Milliksen syliinsä ja kääntää hänet tassut taivasta kohti. Apua! ajattelen mitä nyt?! Tuomari pyörittelee Milliksen takajalkaa ja siinä olevaa yhtä varvasta!!! Jossa on valkoinen kynsi. Tulkki kääntää parhaansa mukaan sitä valtaisaa pulppuavaa puhetulvaa joka tuomarin suusta tulvii. Lähes viiden minuutin puheen sanoma oli:kynsi täytyy viilata niin lyhyeksi ettei se näy tassukarvojen seasta. Koko selostuksen ajan oli tuomari pyöritellyt Millistä sylissään milloin mitenkin päin. Luojan kiitos,että Millis on kuin kotonaan kaikkien , myös vieraiden ihmisten sylissä. Huomaan niiavani tuomarille kun hän vihdoin antaa Milliksen takaisin minulle. Huolimatta ko. kynnestä tuomari laittaa Milliksen narttupentujen ykköseksi. Voi kun olen iloinen! Ja jollain tavalla hämmentynyt. Seuraavaksi tulee rotunsa parhaan pennun valinta. Tuomari katsoo Millisenttiä ja uros pentua vuorotellen. Hän vähän naksuttelee suullaan ja tarkkailee koirien ilmeitä, ja laittaa uros pennun vsp:ksi ja uskomatonta kyllä Millisentin rotunsa parhaaksi pennuksi. Mieletöntä, upeaa, ihanaa ja vielä erikoisnäyttelyssä! Kiitos Pizza tästä kauniista, upea luonteisesta, mielettömän ihanasta pennusta! Kädet täristen hakeudun taas sinne kauniin samovaarin lämpöön rauhoittumaan, teemukillisen ääreen., sillä seuraavaksi on Pizzan vuoro. Hän on avo, narttu luokassa. Jälleen kierros kehässä. Avo-luokassa on paljon osallistujia. Katselen kanssa kilpailijoiden koiria, kauniita katsella kaikki. Nostan Pizzan pöydälle arvosteltavaksi. Kaksi sekuntia ja tuomari kysyy: pureeko koirasi? Kakistelen ulos: että ei välttämättä, mutta voi purra, mutta ei ainakaan kovaa. Selitykseni ilmeisesti ”vakuutti” tuomarin, koska hän pyytää että pitäisin Pizzan päästä kiinni, kun hän arvostelee koiran takaosan ja rungon. Hän pyytää minua kääntämään koiran kasvot itseensä päin ja sitten se tapahtuu ei purema vaan valkoinen läiskä rinnassa. Tuomari katsoo minua kysyvän syyttävästi silmiin, nielaisee, vetää syvään henkeä ja lopettaa arvostelun siihen. Tulkki selittää, että Pizzan saama palkintosija 0 johtuu vain rinnan valkoisesta läiskästä. Outoa, tunnen naurun kuplivan mahassani, ilmeisesti ne tuttujen toitsuihmisten silmien pyöritykset osuivat aivan nappiin,mutta kuitenkin. Olin olettanut että jos ja kun tällaista tapahtuu, koirani saa nollan näyttelyssä, olisin murheen murtama, mutta ei. Pizzan arvostelu oli ihan hyvä siihen asti, kun sitä oli arvostelukaavakkeeseen kirjoitettu…muutama lause ja sitten valkoinen läntti ja piste.Että silleen. No eihän tuomari voi tietää kuinka valtavan ihastuttava, hurmaava, reipas, rohkea (paitsi näyttelyssä) energinen, rakastava, uskollinen meidän paras ystävä Pizza on. Siis maailman paras koira, myös valkoisen läntin kanssa. Millisentin osalta edessä oli vielä näyttelyn paras pentu, kehä. Tällä kertaa odottavan aika oli tosi pitkä. Mieheni Rami oli 40`c kuumeessa ja poikamme Joni, aivan kypsä. Onneksi hän otti rattaissaan muutaman tunnin unet Milliksen kanssa ja Rami nukkui Pizzan kanssa autossa ja minä nautin teetä, siitä edelleen ihanan lämpimästä samovaarista. Pentu BIS-kehästä me lensimme heti pihalle, mutta olihan taas vaan upeaa käydä isossa kehässä!

Kauniit kiitokset järjestäjille ja aktiivisille apujoukoille!

Kiitos kuumasta samovaari teestä!

Kiitos kahisevista ruusukkeista ja upeista kiiltävistä pokaaleista!

t. Päivi, Rami, Joni, Pizza ja Millis Antola

 
Toytsyjen Kesäpäivät 2005

 
Pizza & Millis

 
Millis päikkäreillä