KENNEL Lumisuden

Moikka!

Nyt sitten on Noksun pentu jo viimeinkin syntynyt ja kyllähän sitä tuli odoteltuakin. Poika Lumisuden Kipinöivä Koksi “ Junnu”, siis syntyi viime perjantaina klo. 12.10. Sitten alkoikin tosi pitkä odotus, on muuten kummallista, kuinka nopeasti päivä katoaa menneisyyteen, vaikka ei tee muuta kuin odottaa. Jälkimmäinen pennuista oli poikittain, siitä ei ollut epäilystäkään, sillä niin vahvasti Noksu muistutti amerikkalaista jalkapalloa ja molemmat kyljet potkivat (jo aiemmin oli varmistettu Noksun odottavan kahta pentua). Tähän pennun ongelmalliseen asentoon ei saatu aikaiseksi kotikonsteilla mitään parannusta , joten eläinlääkärimme kanssa hetken puhelimitse konsultoituamme päätimme odottaa  klo 17.00 asti, ellei pennun taikka äidin tilassa ei tapahdu muutosta huonompaan.

Klo 17.00 hyppäsimme autoon ja suuntasimme keulan kohti eläinlääkäriasema Arkkia saadaksemme vähän lisää potkua polttoihin, joiden vallassa Noksu oli jo kärvistellyt monta tuntia. Automatkan aiheuttama tärinä ja heiluminen olivatkin iloksemme kääntäneet pennun oikeaan asentoon tämän totesimme heti, joten ei muuta, kuin “talon keinopolttoja” suoneen ja sitten odottamaan. Olin ottanut pentulaatikon kotoa mukaan, jotta Noksu tuntisi olonsa turvalliseksi synnyttää, niin ja tietenkin Junnu oli myös mukana. Tsemmpasimme porukalla lattialla istuskellen, Noksua joka pinnisteli laatikossaan, Junnun kölliessä vieressä omalla sähköläpötyynyllään onnellisena, autuaan tietämättömänä vieressään käytävästä ponnistelusta.

Maaritin tropit tehosivat ja toinen poika syntyi  klo 18.oo. valitettavasti hänet jouduttiin lähettämään takaisin enkelipennuksi taivaalle, sillä hänellä oli paha kitalakihalkio. Tosi surullista ja haikeaa, mutta tämän kanssa on vain elettävä.
Lepää rauhassa pikkuinen, Toivottavasti sait matkallesi mukaan sen kaiken lämmön ja hellyyden, jolla sinua vielä tänäänkin ajattelen.

Junnu on varsin rivakkaliikkeinen toitsupennuksi, sillä jo seitsemän minuuttia syntymänsä jälkeen hän löysi ihan itse maailman runsas  maitoisimmalle tissibaarille, eli tosimies jo syntymästään lähtien. Noksu hoitaa häntä, kuin maailman arvokkainta jalokiveä. Vasta tänään Noksu tuli itse oma-alotteisesti pois laatikosta noin kahdeksi minuutiksi, sohvalle kerjäämään rapsutuksia, hyvältä näytti tuntuvan! Noksu on ollut, kuin itse rauhallisuus pentunsa kanssa. Häntä eivät toiset koiramme tunnu häiritsevän ollenkaan, eivät edes isot valkoiset, jotka uteliaina kurkottelevat aidan takana uteliaina tutustumaan uuteen tulokkaaseen.

Terveisiä kaikille täältä pentulaatikon reunalta! ja todella suuret Kiitokset teille kaikille jotka olette eläneet niin voimakkaasti mukana tämän talon tapahtumissa, se tuntuu hyvältä Kiitos !

t. Päivi

Moikka!

 Noksun masu kasvaa, joten tuleva mamma voi varsin paksusti. Erikoisominaisuutena hän on aivan koukussa klementiineihin, niitä hän voisi syödä vaikka kymmenen päivässä. Olemme kuitenkin pysyneet kohtuudessa, joten niitä syödään vain yksi päivässä, ennen nukkumaan menoa illalla, sillä uskon periaatteisiin ”hyvä ruoka parempi mieli ja ahneella on p---n loppu”.

Ulkoiluretket ovat vallan mielenkiintoisia nykyään… kumpikaan tulevista äideistä ei todellakaan suostu ulkoilemaan saman aikaisesti valkoisten kanssa. Eilen yritimme ihan oikeasti. Rami lähti edeltä isojen valkoisten kanssa metsään ja minä tulin hetken kuluttua perässä pikkutirppojen kanssa. Muska, Pizza ja Pinky juoksivat hurjalla vauhdilla metsään valkoisten luo, mutta nämä kaksi mamia jäivät perään hidastelemaan ja loppujen lopuksi he hipsivät takaisin kuistille, eivätkä tulleet sieltä pois eivät millään. Eipä siinä auttanut muu kuin odotella Ramin paluuta ja heti, kun ovi sulkeutui isojen perässä lähtivät nämä kaksi itsepäistä pässiä iloisesti häntä keikkuen viilettämään metsään siimekseen ja kivaa oli.

Milliksen masu ei ole juurikaan suurentunut, mutta eipä tuo pentujen nopeankasvun aikakaan ole vielä koittanut. Kylkiin on kuitenkin jo ilmestynyt pikkuiset pehmeät tyynyt ja karvat ovat pörhöllään, joten kohta varmaan alkaa hänenkin ulkoinen olemuksensa pullistella. Ruoka syödään minun kädestä ja eikä sitten muualta. Noksu taasen voisi syödä aivan kertaheitolla vaikka laatikollisen paistijauhelihaa.

Pikkuisille olen jo tehnyt pienoisia hankintoja esim. ison pehmoisen kuumavesipöllön, aivan syötävän suloisen valkoisen nukkuma-alustan, toisen sähköllä lämmitettävän lämpötyynyn (sillä täytyyhän kummallakin mamilla olla oma) ja tietenkin kaikkia suloisia leluja pikkuisille ym. pientä ja sievää pentulaatikon pehmikettä. Toitsu pennuille on varsin mukavaa ostella kaikkea kivaa, koska he eivät juurikaan riko mitään.

Minunkin mieli alkaa vähitellen hiipimään kohti edessä olevia synnytyksiä ja haaveissa on vain … kunhan kaikki sujuisi hyvin, sillä nämä toitsujen synnytykset ovat noin yleisesti ottaen varsin haastavia ja monipuolisia kaikkea mahdollista voi tulla eteen ja silloin ei auta kun toivoa että tekemäni ratkaisut olisivat oikeita, mutta turha stressata vielä, niin jaksan sitten kärvistellä paremmin syntymäpäivinä!

Noksulla ja Milliksellä on aika paljon neuvottelua arvojärjestyksestä ja saammekin aina välillä toimia erotuomareina varsinkin iltaisin, kun on aika mennä nukkumaan, koska silloin etsitään varsin äänekkäästi parhainta nukkumapaikka sängystämme, joka tuntuu olevan joka ilta kummallakin sama. Kamalan äänekkäiden välien selvittelyiden jälkeen mamit usein päätyvät nukkumaan samaan kasaan, kylki toisen kylkeä vasten tyytyväisesti tuhisten. Jaksan kyllä edelleenkin joka ilta ihmetellä, että mitä näiden kahden päässä oikein pyörii (vai pyöriikö yhtään mitään), kun ensin räyhätään hampaat irvessä hullun käristen ja sitten hetken kuluttua nukutaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan vierekkäin onnellisina nähden kauniita unia tulevista pentusista.

Tervehdys!

Noksun masu kasvaa! Hänen hieno, kovasti työstetty vyötärönsä on jo kadonnut lähes kokonaan , joten siellä ne pikkuiset kasvaa. Syömisten suhteen hän on edelleenkin aivan omaa luokkaa ja silloin kun kupista löytyy jotain (hänen mielestään) syötäväksi kelpaavaa ei muilla ole todellakaan  mitään asiaa  HÄNEN! kupilleen ja muutama varsin vahva neuvottelu ruokakupin ja varsinkin sen sisällön omistus suhteista on jo käyty, nimenomaan Milliksen ja Noksun välillä.

Millis on menossa ensi viikolla ultraan, joten silloin saadaan selvyys hänen mahdollisen raskautensa etenemisestä. Kummallisesti hänkin aina välillä käyttäytyy, joten  toivotaan parasta.

Ulkoilu maistuu molemmille paitsi jos on lunta tai kylmä, silloin he eivät laita edes pikkuvarvastaan ulos kun pakolla. Varsinkin Noksu on erikoistunut “olen surkea säälittävä koira rassu” näytökseen. Muuten molemmat voivat mainiosti ja elämä hymyilee!

Haaveissa myös Mini Milliksiä!

Eli myös Millis on astutettu, joten meillä on odotettavissa varsin tapahtumarikasta joulunaikaa.
Eilen Noksulle tehtiin ultraääni tutkimus ja siellähän heitä oli. niitä suloisia pikkuisia katkarapuja omissa sikiöpusseissaan. Pentujen lukumäärä jäi hieman “ehkä” tasolle, mutta varmasti ja vahvasti ollaan raskaana, vaikkakin olemmehan me jo niin asianlaidan arvellet olevankin, sillä Noksu suhtautuu varsin kriittisen analysoivasti ruokiin jota hänelle tarjoillaan ja ainoastaan paras A-luokka uppoaa!
Noksu on myös siirtynyt täysin kainalokoiraksi, niin yöllä, kuin päivälläkin, eli vähintään tassun tulee osua minuun, mutta parasta on kun selkä on koko pituudeltaan minua vasten.

Millis onkin sitten vallannut paikkansa minun toisen kylkeni vierestä, joten ehkäpä hänenkin masussaan on  pikkiriikkisiä vintiöitä kasvamassa. Milkulle ei vielä tehty ultraa, koska hän on vielä niin pienillä vuorokausilla pentujensa suhteen, mutta vajaan parinviikon päästä  saadaan hänenkin tilanteeseensa  varmuus.

Noksu suhtautui tähän tutkimukseensa varsin leppoisasti. Hän nukkui koko tutkimuksen ajan selällään pehmoisella tyynyllä ja suorastaan nautiskeli saamastaan huomiosta ja ultraäänigeelillä tehdystä lempeästä vatsahieronnasta… aivan liikuttavan suloinen haukku!

Täällä elellään varsin jännittäviä aikoja, kun odotellaan näitä tulevia Joululahja nyyttejä.

Meidän Noksu on jo vihdoinkin astutettu (6.10) mahtavan mukavalla ja komealla Ramsesilla! Nyt sitten jäädään toivomaan ja odottamaan näitä suloisia rakkauden-hedelmiä. Noksusta ja Ramsesista näki jo heti päälle, että ilmassa oli voimakasta aitoa ihastusta ja suuria tunteita.

Meillä ei ole ikuisuuksiin ollut toistu pentuja, joten ilmassa on todella suurta  toivetta ja odotusta , josko, ehkä, kenties… toivottavasti!
Pienten koirien pentulaatikkoakin on jo tullut tarkkailtua “ sillä silmällä” josko se vaikka tarvitsisi hienoista huoltoa, mutta ainakin tehopesuun se tulee pääsemään.

Tulevassa äidissä en ole vielä havainnut käytöksen puolesta juuri mitään muutosta, mutta ruoka maistuu, niin kuin se on aina maistunut Noksulle, ehkäpä kuitenkin pientä huvittunutta hämmennystä aiheutti tässä iltana muutamana Noksun mieletön halu saada uuniomenoita! Hän kiersi ja kaarsi uunia, josta ilmoille leijailivat mahtavat lämpimän kanelin, voin ja omenan aiheuttamat aromit ja sitten kun omenat tuotiin tarjolle pöytään  vaniljakastikkeen kera ei Noksu voinut muuta kuin roikkua housunlahkeessa koko pikku kroppa täristen ja hytisten.Noksu sai kuin saikin iltaherkuksi puolikkaan omenan vaniljakastikkeen kera … nami namia tuntui olevan!